North
by Imperiumi.net



Projekti- ja kausiluonteisissa yhtyeissä on yksi paha ongelma. Useimmiten tämäntyyppisten kokoonpanojen leipä tienataan muualla kuin yleisön tunteman nimen alla. Artistisia ambitioita toteutetaan vain silloin kun siltä tuntuu ja siihen löytyy aikaa. Ja mikäli tulokset ovat yleisöä miellyttäviä, voi harvalukuisen fanikatraan aika käydä pitkäksi uutta levyä odotellessa.

Everonin edellisestä levystä on kulunut aikaa jo lähes kuusi vuotta. Mutta kuten kliseisesti sanotaan, hyvää kannattaa odottaa. Jo muutaman ensimmäisen tahdin perusteella käy selväksi, että North on ollut odottamisen arvoinen.

Laulaja-kosketinsoittaja-kitaristi Oliver Phillips keksi aikoinaan lyöttää yhteen omat toriamosmaiset ideat paikallisen metallibändin kanssa. Vaikka moni on niputtanut Everonin samaan joukkoon monien progemetallibändien kanssa, poikkeaa yhtyeen linja selvästi muista. Pikemminkin Phillips kumppaneineen on synnyttänyt omintakeista taidemetallia, jossa kappaleet ja tunnelmat ovat teknistä pullistelua tärkeämpiä tekijöitä. Everonia voikin hyvällä omallatunnolla kutsua puuttuvaksi linkiksi Queensr˙chen ja Sagan väliltä. Mielikuva ei kumpua ainoastaan sävellystyylistä, vaan myös Oliver Phillipsistä, jonka vaikuttava ääni kuulostaa Geoff Taten ja Michael Sadlerin risteytykseltä. (Kirj. huom. Oliver Phillips, jos kuka, saattaisi olla loistava valinta Michael Sadlerin tilalle, mikäli Saga tosissaan aikoo vielä jatkaman keulakuvansa eron jälkeen.)

Tuttu tyyli jatkuu Northilla, mutta musiikkiin on tullut entistä enemmän syvempiä sävyjä ja kerroksia. Jos aiemmilla levyillä metalli onkin ollut selvästi esillä, tuntuu se tällä kertaa sekoittuneen saumattomasti Oliver Phillipsin pianovoittoisiin kappaleisiin. Syntikoilla ja vierailevan muusikon, Rupert Gilletin soittamilla selloilla toteutetut orkestraatiot antavat musiikkiin entistä dramaattisemman ja taiteellisemman sävyn, mikä sopii hienosti musiikkiin.

Lieneekö Everonin kuuden vuoden pituiseksi venähtäneellä tauolla jotain osuutta asiaan, mutta North tuntuu sisältävän toinen toistaan hienompia kappaleita. Kahta ensimmäistä kappaletta, Hands ja Brief Encounter, kuunnellessa mieleen nousee ajatus, että Queensr˙cheFrom Where I Stand ja Test Of Time lukeutuvat niinikään levyn parhaimmistoon. Entistä lyyrisemmille vesistöille yhtye matkaa mietteliäällä nimikappaleellaan. Levyn tummasävyisimmäksi palaksi nousee Irakin sotaa kritisoiva South Of London, jonka viestin luulisi menevän perille tarttuvan kertosäkeensä ansiosta. Wasn´t It Good puolestaan kuulostaa Sagan ja Tori Amosin risteytykseltä.

Dramatiikkaa ja lyyrisyyttä pursuavaa tunnelmaa on tasapainotettu kepeällä instrumentaalinumerolla Woodworks, jonka kantamaa nimeä on korostettu entisestään hauskoilla ääniefekteillä. Hieman ohi levyn muusta linjasta menee Islanders, jossa solistina kuullaan Phillipsin sijaan Judith Stüberia. Vierailevan naissolistin käyttö todellakin rikkoo kokonaisuutta pahasti, mutta onneksi tunnelma palautuu raiteilleen päätöskappaleessa Running, vaikkei se kiekon vaikuttavimpiin hetkiin lukeudukaan.

Kokonaisuutena Northista jää vahva kuva, vaikka levyllä on havaittavissa pientä hiipumista loppua kohden. Jos keskinkertaisen Islandersin onnistuu sivuuttamaan, North ei tuottane pettymystä Everonin ystäville. Pelkästään ko. kappaleen poisjättämisen jälkeen levyltä löytyy tasokasta taidemetallia reilun kolmenvartin verran, joka kestää kuuntelemista kerta toisen jälkeen.

8 1/2 points